Eettistä kosmetiikkaa metsästämässä, osa II: Luonnonmukainen kosmetiikka

Luonnonkosmetiikka on viimeisten vuosien aikana saanut hurjasti jalansijaa kosmetiikkaosastoilla. Jopa Prismassa on sille oma hyllynsä. Mitä luonnonkosmetiikka oikein tarkoittaa ja onko se avain eettiseen kosmetiikkakulutukseen?

Suomeen on perustettu vuonna 2006 Pro luonnonkosmetiikka Ry edistämään luonnonkosmetiikan tunnettuvuutta. Heidän nettisivuillaan onkin oikein hyvä ja kattava kuvaus siitä, miksi minun pitäisi valita juuri sertifioidut luonnonkosmetiikkatuotteet. Täytyy kyllä sanoa, että kyseinen listaus vetoaa ainakin minun omatuntooni. Toki täytyy muistaa, että kyseessä on tietysti subjektiivinen kuvaus.

Pääperiaatteita luonnonkosmetiikassa on ainakin luonnollisten raaka-aineiden suosiminen, tiettyjen raaka-aineiden käytön kielto, haitallisten ympäristövaikutusten minimointi ja eläimillä testaamattomuus. Luonnonkosmetiikka-termin käyttöä ei kuitenkaan mitenkään valvota, joka voi johtaa kuluttajan harhaan (esim. monissa purkeissa mainostetaan tuotetta "luonnollisuudella" tai "luonnon raaka-aineilla"). Tätä varten eri maissa on otettu käyttöön erilaisia sertifiointeja, joista ainakin itselleni tutuin on Ecocert. Sertifiointahoja on siis monia, ja kriteeristö saattaa vaihdella (esim. täältä löydät koosteen). Sertifioinnin saadakseen yrityksen tulee läpäistä kunkin sertifiointitahon  vaatimukset. 

Luonnonkosmetiikka puolustaa siis olemassaoloaan sillä, että mikäli raaka-aine esiintyy luonnossa, ja altistumme sille myös luonnostaan esimerkiksi ravinnon välityksellä, on riskit paljon pienemmät kuin synteettisissä raaka-aineissa. Toisaalta voimme kai herkistyä ihan yhtälailla sekä luonnossa esiintyville kuin synteettisille raaka-aineille. On myös esitetty, että iho ei pysty käyttämään synteettisiä aineita (esim. silikonit) hyväkseen. Lisäksi sertifioidussa luonnonkosmetiikassa ei saa käyttää tiettyjä, esimerkiksi uusiutumattomista luonnonvaroista saatavia aineita ollenkaan (esimerkiksi parafiini ja mineraaliöljy). Vegaaneille ja muille eläinperäisyydestä kiinnostuille lienee hyvä tieto myös se, että eläinrasvat ja -proteiinit eivät ole sallittuja.

Miksi sitten sillä on väliä, mitä raaka-aineita kosmetiikkatuotteissa käytetään?  EU:n kosmetiikka-asetuksella asetetaan EU:n alueella tuotettujen ja täällä myytäville kosmetiikkatuotteille vaatimuksia, jotka maallikon silmin näyttävät hyvinkin tiukoilta. Ainakin listat ovat pitkiä ja vaikeasti ymmärrettäviä. Markkinoilla siis pitäisi periaatteessa olla vain turvallisia tuotteita.Tästä näkökulmasta olisi siis ihan sama, minkälaista kosmetiikkaa käyttää, koska sen pitäisi olla lähtökohtaisesti turvallista (vaikkakin voimme herkistyä ja allergisoitua syystä x, y tai z). Mitä ne raaka-aineet sitten ovat? Se selviää tuotteen kyljessä olevasta pakollisesta INCI-listasta (listojen selityksiä voi hakea esim. INCIlista-sivustolta tai Euroopan Unionin tietokannasta). Aineet on lueteltu siinä järjestyksessä, mitä tuoteessa on eniten. Yleensähän se näkyy olevan vesi. No sitten päästään siihen vaikeampaan, nimittäin raaka-aineiden hyvyyteen/huonouteen. Miten ihmeessä näihin pitäisi suhtautua?

Olen tässä lueskellut aika paljon erinäisiä sivustoja, ihan tieteellisestä julkaisuista blogeihin, ja mitä enemmän selvitän, sitä sekaisin olen. Ei kovin hyvä lähtökohta, jos haluaa itse kirjoittaa aiheesta faktaa. Nythän on nimittäin niin, että kosmetiikan raaka-aineita voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta: lupaukset ja todellinen teho, eettisyys, ympäristövaikutukset, vaikutukset käyttäjään jne. Sitten kun vielä sekoitetaan pakkaa jokaisen omilla mieltymyksillä ja periaatteilla, niin on todella vaikea päätyä mihinkään yleismaailmalliseen totuuten absoluuttisesti hyvistä tai huonoista raaka-aineista. Jos nimittäin arvostaa kosmetiikassa ennen kaikkea tehokkuutta, saattaa haluta painottaa raaka-aineiden tutkittuja vaikutuksia enemmän kuin se, joka arvostaa nimenomaan ekologisuutta, ehkä tehonkin kustannuksella. Tässä kohdin tyydyn toteamaan, että INCI-listoja tutkimalla ja niille selityksiä hakemalla ja tutkimalla omia arvoja pääsee ehkä parhaaaseen lopputulokseen siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Tai kannattaako olla välittämättä.

Täytyy  myöntää, että en tässä kirjoituksessa päässyt lähellekään niitä tavoitteita, joita tällä tavoittelin. Olen jo kolme kertaa yrittänyt kirjoittaa tätä, käyttänyt aika monta tuntia asian tutkimiseen ja totean edelleen olevani varsin tietämätön asian todellisesta luonteesta. Eli siitä, onko luonnonkosmetiikka todella niin hyvää kuin kerrotaan, onko tavallinen kosmetiikka paholaisen keksintö ja mitä kaikkea muuta ihmisen ja kuluttajan tulisi ottaa huomioon. Kuten jo totesin, luonnonkosmetiikan periaatteet vakuuttaa minut, mutta saattaa olla hyödyllistä tutkia myös asian toista puolta.

Juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron siitä, mihin tuotteisiin kosmetiikkaostoksillani sitten päädyin ja miksi.

Noora

Lisätietoa ja käytettyjä lähteitä:

http://www.luonnonkosmetiikka.fi/

http://www.teknokemia.fi/fin/kosmetiikka/kosmetiikan_puheenaiheita/luonnonkosmetiikka/

Lisäksi googlettamalla löytyy tuhat ja yksi blogia, jotka on keskittyneet nimenomaan INCI-listojen seulomiseen. Tietoa löytyy, mutta ähky uhkaa :)

Eettistä kosmetiikkaa metsästämässä, osa I: Eläinkokeet

Siitä on jo kulunut tovi, kun viimeksi päivitin blogiani. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä seikasta, että olen viettänyt aivan liian paljon aikaa kaupoissa metsästämässä mitäpä muutakaan kuin eettistä kosmetiikkaa. Jostain syystä monet tuotteeni ottivat ja loppuivat juuri samaan aikaan, ja siten olen saanut virittää salapoliisintaitoni äärimmilleen. Eettisen shoppailun rutiinini ovat vähän ruosteessa, koska kosmetiikan suhteen olen erittäin pihi: vaikka tuote osoittautuisi kuinka huonoksi, niin käytän sen aivan loppuun saakka ja toisaalta tuotteet kestävät käytössäni melko kauan. Tämän vuoksi kaapeistani löytyy kosmetiikkatuotteita, jotka ovat jopa vuosia vanhoja ja silti käytössä. (Vaikka oikeastihan ne ovat jo pilaantuneet, mutta ainakaan toistaiseksi orvaskesini ei ole häiriintynyt härskiintyneiden tuotteiden käytöstä.)

Ajattelinkin avata vähän sitä, miten kosmetiikkateollisuus makaa noin niinkuin eettiseltä ja ekologiselta kannalta katsottuna. Kun ryhdyin suunnittelemaan tätä kirjoitusta, ajattelin että räjäytetään pankki kerralla ja avataan koko kriteeristö, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani ymmärsin jo ensimmäisen kohdalla, että aamu valkenee ennenkuin viimeinenkin sana on sanottu. Siten tämä kirjoitus lienee syytä jakaa osiin, joten tästä tuleekin tämän blogin ensimmäinen juttusarja!

Ensimmäinen kriteeri lienee selvä: eläinkokeettomuus. On kai valitettava tosiasia, että eläinkokeita jossain määrin vielä tarvitaan esimerkiksi lääketeollisuudessa, mutta kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin käytettävät eläinkokeet on nykyään täysin kiellettyjä EU:n kosmetiikka-asetuksen nojalla (1223/2009/EN). EU on siis asteittain kieltänyt valmiiden kosmetiikkatuotteiden ja niiden raaka-aineiden testaamisen eläimillä ja viimeisimpänä kiellettiin myös tällaisten tuotteiden myynti EU:n sisämarkkinoilla. Tarkennuksena täytyy todeta, että edellä mainitussa asetuksessa ja tässä kirjoituksessa kosmetiikalla tarkoitetaan  ulkoiseen käyttöön iholle tarkoitettuja tuotteita kuten voiteita, hiusvärejä, antiperspirantteja, meikkejä, ihon puhdistustuotteita ym.

                                          Kuva täältä

Teoriassa EU on siis kosmetiikan saralla eläinkokeeton. Käytännössä kuitenkin varmasti ja täysin eläinkokeettomia kosmetiikkatuotteita on ilmeisen vähän. Tämä johtuu siitä, että raaka-aineita tuotetaan EU:n ulkopuolella ja mahdollisesti (ellei varmasti) sellaisten yritysten toimesta, jotka käyttävät eläinkokeita. Tätä ei voida mitenkään valvoa. Lisäksi kosmetiikkateollisuus käyttää lääketeollisuuden kanssa samoja raaka-aineita, ja näiden testaaminen on sallittua.  Käytännössä usein lääke- ja kosmetiikkatuotteet on lähtöisin samoilta yrityksiltä, jolloin kosmetiikassa voidaan käyttää lääketeollisuuden puolella testattuja ainesosia. Lisäksi jos yritys toimii sellaisilla markkinoilla, joissa eläinkokeiden käyttö on pakollista (esim. Kiina), se testannee kaikki, myös EU:n markkinoille päätyvät tuotteet eläimillä. Täytyy muistaa, että EU-lainsäädäntö on velvoittavaa vain komissio-jäsenvaltio suhteessa, joten valvontavastuu ja siten sanktioriski on vain ja ainoastaan jäsenvaltioilla. Kuitenkaan ainakaan vielä ei esimerkiksi myyntikieltoa voida valvoa. 

Testimielessä tarkistin kahden suuren kosmetiikkayrityksen, L'orealin ja Estee Lauderin internetsivuilta löytyvät eettiset ohjelmat: molemmilla yrityksillä ne ovat melko kattavat, mutta eläinkokeista niissä ei mainita sanaakaan. Toisaalta hiljaisuus asian tiimoilta on kai vain järkevää, sillä kukapa EU:n markkinoilla toimiva haluaisi suoraan ja julkisesti ilmoittaa toimivansa vastoin EU-lainsäädäntöä. Tässä kuitenkin mielestäni osuva esimerkki siitä, että markkinoita ei todellakaan voida valvoa. Enkä tiedä onko tähän aitoa tahtotilaakaan: kosmetiikkateollisuus on sen verran iso business, että vaatisi yksittäiseltä jäsenvaltiolta aika paljon, että se noudattaisi direktiiviä ja kieltäisi tällaisten tuotteiden myynnin. Asetus ei vaadi mitään sen kummempaa eläinkokeettomuuden sertifiointia, joten yrityksen oma vakuutus eläinkokeettomuudesta riittäisi, mikäli jäsenvaltio sitä pyytäisi. 

Joka tapauksessa EU:n toimet eläinkokeiden vähentämiseksi ovat olleet tärkeitä. Edelleen kuitenkin eläinkokeita vastustavat järjestöt ylläpitävät erilaisia eläinkokeettomuuden standardeja ja listoja yrityksistä, jotka eivät käytä eläinkokeita. Esimerkiksi Animalialla on oma auditointijärjestelmä täydellisen eläinkokeettomuuden toteamiseksi, ja se järjestelmäänsä perustuvaa eläinkokeettoman kosmetiikan listaa. Lista on muuten yllättävän lyhyt etenkin kun ottaa huomioon EU:n lainsäädännön vaatimukset.. Listan voit nähdä ja tulostaa täältä.

Itse olen ottanut sen linjan, että mikäli vain mahdollista, valitsen todistetusti eläinkokeettoman tuotteen. Pääosin siis kuljen ostoksilla Animalian listan kanssa, mutta tuotteiden löytäminen ei välttämättä ole kovin helppoa, edes Helsingissä. Netistä tilaamalla säästyisi toki aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin, mutta olen vielä sen verran vanhanaikainen, että mielelläni hypistelisin tuotetta ennen ostopäätöstä. Etenkin hajuvesissä on mielestäni ehdotonta, että tuotetta pääsee testaamaan. Valitettavasti myyjät ovat todella huonosti ajantasalla tuotteiden eettisyydestä. Kävipä esimerkiksi niin, että Sokoksella Bare Mineralsin esittelijä vakuutti minulle yrityksen olevan Animalian listalla, vaikka näin ei kyllä todellisuudessa ole. Toisaalta olen myös kohdannut periaatteitani vähätteleviä kommentteja tyyliin "ei näistä nyt kukaan voi varma olla", olankohautuksia sekä välinpitämättömyyttä ("eeen mä tiiä"). Asiakkaana tietysti toivoisin, että jos vaikka haluaisin ostaa ehdottomasti punaisessa pakkauksessa olevaa kosmetiikkaa, niin toivettani kunnioitettaisiin ja jos juuri sellaista tuotetta ei olisi saatavilla, niin vaihtoehtoja voitaisiin yhdessä miettiä. Jos en saa hyvää asiakaspalvelua, voin aivan yhtä hyvin tilata tuotteet netistä. Noin, tulipa tämäkin asia tässä käsiteltyä.

Entäs ne muut  eettisyyden ja ekologisuuden kriteerit? Täytyy myöntää, että viime aikoihin saakka en ole ollut erityisen kiinnostunut luonnonkosmetiikasta muuta kuin siitä näkökulmasta, että onko niitä testattu eläimillä. Siten en ole esimerkiksi tuotteiden sisältöön ja raaka-aineiden alkuperään kiinnittänyt erityistä huomiota, koska olen ehkä osittain naiivisti ajatellut, että kosmetiikkateollisuuden ekoilu on hömpöttelyä ja markkinamiesten keksintöä. Palataan tähän juttusarjan toisessa osassa: "luonnonkosmetiikka".

Mukavaa viikonloppua,

Noora

Lähteinä käytetty ja lisätietoja:

Euroopan komission kosmetiikkasivut

YLE:n juttu 30.1.2013 EU:n kosmetiikka-asetuksesta ja eläinkokeiden täyskiellosta 

Helsingin Sanomien artikkeli eläinkoekiellosta 11.3.2013

Puhutaanpa villasta raaka-aineena

Tuttu ja turvallinen villa ei voisi kätkeä sisäänsä mitään pahaa, eihän? Näin olen luullut noin 30 vuotta elämästäni, kunnes tuli päivä, jolloin kuulin angorakanien kohtelusta. Tämä onkin teille jo varmasti tuttua  viime vuodelta, mutta kerrataan nyt vielä. Vuonna 2013 Peta (People for the Ethical Treatment of Animals) Aasia julkisti salaa kuvatun videon suurimmasta Angoraa tuottavasta maasta, Kiinasta (90 %). Videossa pupuilta nyljetään turkki elävänä ilman kidunlievitystä, käpälät sidottuina. Tämän jälkeen ne jätetään kasvattamaan uutta, jotta sama voi toistua. Toisaalta videolla näytetään myös turkin kerimistä saksilla, jossa siinäkin käpälät ovat sidottuina, eikä kani ainakaan kovin rentoutuneelta näytä. Kohuvideon tultua julki monet isot vaateyritykset (mm. H&M),  ilmoittivat luopuvansa angoravillan käytöstä ja vielä useammat ilmoittivat vähintäänkin selvittävän, mikä on hankittavien tuotteiden alkuperä ja tuotantotapa. Hienoa.

Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli. Angorakanille on jalostettu luonnottoman pitkä ja tuuhea karva, ja se läkähtyisi ja saisi kivuliaita takkuja, mikäli sen karvaa ei lyhennettäisi. Tämän välttämättömän toimenpiteen voi tietysti tehdä täysin kivuttomasti ja siten  myös eettistä angorakarvaa lienee mahdollista tuottaa (jos nyt jätetään se seikka huomiotta, että onko ylipäänsä eettistä jalostaa tällaisia rotuja..). Lienee kuitenkin niin, että on todennäköisempää, että angoratuotteen ostaessasi tuet jonkinnäköistä raakuutta, sillä Kiina tuottaa edelleen angorasta noin 90 %. Paitsi tietysti  jos olet valmis laittamaan tuotteeseen sievoisen summan rahaa ja googlettamaan sen alkuperän. Tai ostat sen Suomesta pientuottajalta.

Mennäänpä sitten muihin villalajeihin. Villan suurimpia tuottajamaita on Australia noin 80 % markkinaosuudellaan, ja seuraavaksi tulevat Uusi-Seelanti ja Kiina. Koska yksi lammas tuottaa tarpeeseen nähden aika vähän villaa, on tuotantoa tullut tehostaa. Toki eläimet esim. laiduntavat vapaana, mutta on selvää, että yksilöllistä ja humaanista käsittelyä ei välttämättä pystytä jokaiselle eläimelle takaamaan. Ongelmana on käsittelyn ja elinolosuhteiden lisäksi pitkät kuljetusmatkat, sillä lampaita kasvatetaan kuitenkin pääasiallisesti lihan vuoksi, eikä niitä teurasteta ihan joka kylällä.

Erityisesti merinovillan tuotannossa ongelmana on Suomessakin esille nostettu mulesing-menetelmä, jota edelleen Australiassa harjoitetaan. Merinolampaan nahka on poimuinen, mikä mahdollistaa suuremman villantuotannon, mutta altistaa myös loiseläimille. Sen vuoksi villantuotannon kiusana on jonkinlainen lihakärpänen (flystrake), joka aiheuttaa eläimille tulehduksia, myrkytystiloja ja jopa kuoleman. Jotta haitallinen kärpänen ei voisi laskea muniaan lampaaseen, sen hännän ja peräaukon seudulta poistetaan nahka karvoineen. Koska mulesing-menetelmää on ankarasti kritisoitu, villan tuottajat ovat tulleet vastaan sen verran, että kivunlievitystä on alettu käyttämään laajemmin kuin aikaisemmin. Australian villantuottajien sivuilla kerrotaan, että kivunlievitystä käytetään jo jopa 70 %:sti ja luku on kasvussa (http://www.woolproducers.com.au/health-and-welfare/). Koska suhtautuminen on näinkin positiivista, kivunlievityksen käyttö perustuu vapaaehtoisuudelle. Toisin sanoen menetelmää ei lupauksista huolimatta ole kielletty, eikä myöskään kivunlievitys ole pakollista.

Niin pitkään kuin kyseinen menetelmä on sallittua, lienee parempi varmistaa, että villa on mulesing-vapaata. Esimerkiksi Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa menetelmä on kielletty.

Muita villan lajeja ovat esimerkiksi ylellisenä pidetyt mohair ja kashmir. Mohair-villaa saadaan angora-vuohesta, kun taas kashmir on vuohen hienoa alusvillaa. Myös näiden villalajien tuotanto-olosuhteissa voi olla parantamisen varaa, sillä ylellisenä pidetyt villalajit eivät nekään ole vapaita tehotuotannolta. Toisaalta nämä villalajit ovatkin sitten jo aika paljon kalliimpia, mikä johtuu mm. siitä, että eläimet elävät karuissa elinolosuhteissa (esim. Mongolian vuoristossa) ja villan keriminen on siten hyvin työlästä.

 

Kuten tarkkaavainen lukija huomasi, tässä kirjoituksessa keskityin vain villan tuotantoon nimenomaan eläimen hyötykäytön näkökulmasta. Sivuutin täysin esim. ilmastolliset ongelmat sekä sen, mitä vaateteollisuudessa tapahtuu raaka-aineen keräämisen jälkeen. Näitä asioita sivuttakoon tulevaisuudessa. Siihen saakka toivotan kaikille lämpimiä marraskuun päiviä ja jaksamista miehelleni, joka blogistani kuultuaan totesi, että "ainut mikä tässä mietityttää on se, miten minun elämäni tulee muuttumaan tämän myötä." Voin vannoa, että kuulin äänessä pelkoa.

Noora

                                  Kuusiluodon onnellisia lampaita moikkaamassa

Lähteet ja lisätietoa:

Kiihkoilematon lehtikirjoitus angoran eettisyydestä: 

http://www.theguardian.com/world/shortcuts/2013/dec/16/angora-production-ethical-peta-video-chinese-rabbits

Villan tuotannosta ylipäänsä:

http://www.animalia.fi/valinta/vaatteet-ja-keng%C3%A4t/el%C3%A4inper%C3%A4iset-materiaalit/villa

http://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clothing-factsheets/inside-wool-industry/

Australian villantuottajien sivusto: 

http://www.woolproducers.com.au/

Mulesing-menetelmästä:

http://www.animalsaustralia.org/issues/mulesing.php

Mohairin ja kashmirin tuotannosta: 

http://www.theguardian.com/environment/2011/jan/16/does-cashmere-get-your-goat

Tavallisen elämän alku

Hei vaan.

Maailmantuskani alkaa olla siinä pisteessä, että pelkkä facebook-profiilin päivitys ei enää auta. Lisäksi tietysti haluan vähän säästellä profiiliani, sillä ylenmääräinen avautuminen ei ehkä edistä oletettua suosiotani sosiaalisessa mediassa. Kaikkia ei-vaan-kiinnosta, ja se on ihan ymmärrettävää.  En itsekään jaksa lukea jatkuvaa avautumista jokapäiväisessä uutisfiidissä.

Niinpä loin tämän blogin, jotta voin jakaa (sinulle yksi pakotettu lukijani) jotain siitä, mitä toivottavasti matkanvarrella opin. Tämä blogi tulee siis kertomaan aivan tavallisesta elämästäni ekologisten ja eettisten valintojen äärellä. Koska vapaa-aikani on melko vähäistä ja siten arvokasta, en olisi perustanut tätä, jos olisin löytänyt täysin omiin tarpeisiini vastaavaa tietoa. Koska sitä ei kuitenkaan löytynyt, niin pakkohan tässä on alkaa ottamaan asioista selvää ihan itse. Ja koska haluan tehdä maailmasta edes vähän vähemmän epäeettisen, haluaisin jakaa tietoa myös muille, jotta parempien valintojen tekeminen olisi vähän helpompaa. Nähtäväksi jää, mihin tämä johtaa, vai johtaako mihinkään.

Jollain tavalla eettisyys, eläinten oikeudet ja jonkinlainen maailmantuska ovat olleet iso osa ajatusmaailmaani jo pienestä lähtien. Matkan varrella olen ollut kasvissyöjä, lihansyöjä, rahaton ja ajattelematon opiskelija-kuluttaja, muuten vain ajattelematon ja välinpitämätön ja kaikkea näiden väliltä. Oikeastaan viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin herännyt siihen, että välinpitämättömyydellä ei muuteta mitään ja toisaalta, voisiko isompi muutos olla aivan pienistä arkisista valinnoista kiinni? Helposti sitä ajattelee, että yksittäisillä pienillä ostoksilla ei ole mitään merkistystä, mutta markkinoinnin tähtäimessä on kuitenkin ne pienet yksittäiset valinnat, joista toivotaan tulevan useampien valintoja, jotka taas tarkoittavat yrityksille kassavirtaa. 

Palataanpa kuitenkin hetkeksi vielä omiin ajatuksiini, eli miltä pohjalta blogautuksiani jatkossa tulen tekemään, ja mihin ongelmiin tulen erityisesti keskittymään.

1. Kosmetiikan käyttö. Meikkaan, käytän suhteellisen monipuolisesti kosmetiikkaa, haluan tehdä sen kärsimysvapaasti. 

2. Vaatteet ja asusteet. Rakastan niitä. Kenkiä, laukkuja, ihania vaatteita. Olen työssä, jossa täytyy pukeutua suhteellisen siististi, joten luomupuuvilla-hippikaapuihin pukeutuminen ja paljasjalkaisuus ei nyt vaan ole vaihtoehto. Vaateteollisuuden epäeettisyys on kuitenkin valitettavasti sellainen musta-aukko, johon sukellettuaan on mahdotonta nähdä enää valoa tunnelin päässä. Terveiset täältä!

3. Pesuaineet. Minusta on käsittämätöntä, että vielä tänä päivänäkin kaikki kodin puhdistusaineista alkaen testataan lähtökohtaisesti eläimillä. Onneksi vaihtoehtojakin on.

4. Lihansyönti. Kyllä, syön lihaa, ja se, jos mikä on epäeettistä ja epäekologista. Se on kuitenkin asia, josta en ole tällä hetkellä valmis luopumaan, joten parempi on tehdä se sitten niin ekologisesti kuin vain mahdollista.

Siinäpä oli intro. Ensimmäinen blogautus tulee koskemaan näin talven kynnyksellä vaateteollisuutta ja villaa.